Raappanan tiedustelijat

Raappanan tiedustelijat -kirja on perusteellisen tutkimuksen keinoin toteutettu dokumenttiteos 14.Divisioonan tiedustelutoiminnasta jatkosodan vuosilta. Se kertoo Rukajärven suunnan sotilastiedustelusta ja selvittää 14.Divisioonan tiedustelun kokonaiskuvan, antaen samalla vastauksia esimerkiksi seuraaviin sotahistoriallisesti merkittäviin ja heikosti tunnettuihin kysymyksiin:

Miten tiedustelu ja kaukopartiointi kehittyivät LKP:sta alkaen hyökkäysvaiheen loppuun 1941? Mitä todella tapahtui talvella 1942 ns. Sorokka-operaation yhteydessä? Mitä tiedettiin vihollisesta ja sen joukoista ja tavoitteista asemasotavaiheessa 1941-1944? Miten divisioona selviytyi elokuun alkupuoliskolla 1944 vihollisen 27.Divisioonan suorittamasta saarrostushyökkäyksestä, jonka tarkoituksena oli 14.Divisioonan päävoimien tuhoaminen? Miten kenraalimajuri Raappana uskalsi suunnata kaksi omaa pataljoonaansa uhkaavasta tilanteesta huolimatta heinäkuun lopulla 1944 Ilomantsin mottitaisteluihin? Miten divisioona selviytyi neuvostojoukkojen viimeisestä suuresta operaatiosta pohjoisella saumalla juuri ennen aselepoa ja sitä seuranneesta ns. Kontokin selkkauksesta? Miksi 14.Divisioona syksyllä 1944 pysyi ainoana yhtymänä hyökkäysvaiheen lopussa saavuttamallaan tasalla aselevon voimaantuloon saakka – sata kilometriä muiden joukkojen itäpuolella?

Teoksen päämääränä on selvittää alkuperäisten asiakirjojen ja dokumenttien avulla erämaadivisioonan tiedustelun kehittyminen ja suoritus sodan vuosina sekä tiedustelun merkitys sotatoimiin. Teoksen pääpaino on kaukopartiotiedustelussa, joka esitellään partiokäskyjen, partiokertomuksien ja tätä teosta varten puhtaaksi piirrettyjen peitepiirrosten ja karttojen avulla. Sotavankien kuulustelupöytäkirjat, kaukopartiojohtajien ja -miesten haastattelut, muistelmat sekä sodan ajan kuvamateriaali täydentävät esittelyä. Kirja ei ole fiktiivinen sankarikertomus, kuten yleensä on ollut kirjallisuudessa tapana, kun on kerrottu kaukopartioista ja kaukopartiomiehistä.